maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vierailua Mborossa

Viime viikolla suuntasin kohti pohjoista, ja lähdin hankepaikkakuntavierailulle Mboroon. Matkaan meni lähes kuusi tuntia, mutta perille päästyäni huomasin sen olevan vaivan arvoista. Kun astuin autosta ulos Mboron keskustassa, viereisen korjaamon uumenista kuului heti kutsu: tule syömään lounasta meidän kanssa. Mborossa on lämmintä pienen kylän tunnelmaa. 


Tyypillinen hedelmien, vihannesten ja joskus ihmistenkin kuljetukseen käytetty väline Mborossa

Mborossa Woomalin toiminnan tukikohta on Crepe, paikallinen koulu, joka tukee varsinkin erityisiä tarpeita omaavia lapsia. Koululla on hyvä yhteishenki henkilökunnan ja oppilaiden välillä, ja mukaan tähän oli helppo päästä alusta alkaen. Koululla on pari toimistoa, jossa myös Woomalin Mboron koordinaattori Massour työskentelee, kun ei ole tekemässä aktiviteetteja.



Yksi Crepen "luokkahuoneista" liitutauluineen

Vierailuni aikana ehdin osallistua kouluvierailuun, jossa näytimme lapsille Woomal- ja ympäristöaiheisia videoita. Videoiden jälkeen keskusteltiin kierrätyksestä käytännönläheisesti. Kävimme läpi esimerkiksi sitä, mitä tehdään roskille koulun jälkeen ja mihin ne viedään, jos roskakoria ei ole näkyvissä. 

Café touba on senegalilainen perinteinen kahvi, jota lähes kaikki juovat päivittäin, usein kadulta ostettuna. Tyhjille muovisille café touba -mukeille yritetty saada vaihtoehto Mborossa. Näinkin jotain, mitä Dakarissa ei ole vielä tullut vastaan. Kertakäyttöisenä pidettyjä café touba -mukeja pestiin, ja useilla kahvin myyjillä oli posliinisia mukeja! Ympäristöhankkeista on siis ollut ainakin tällaista konkreettista hyötyä.



Muovisia kahvimukeja pesussa


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Muovipussien vastainen marssi

Lauantaina aamulla 27.4. tuhansia nuoria kokoontui Dakarin yhdelle pääkadulle. Tästä alkoi pitkä mielenosoitusmarssi muovipussien käyttöä vastaan kaupungin keskuskatujen ympäri. Marssi oli kansallinen, ja erilaisia tapahtumia järjestettiinkin tänään jokaisella Senegalin 'regionilla'. Ainakin Mborossa marssittiin pienemmässä mittakaavassa. Ympäristöministeri tuki marssia, ja mukana marssimassa oli lukuisia nuoriso- ja ympäristöjärjestöjä ja vaikuttajia, mukaan lukien Senegalin partiolaiset ja Woomal.

Maailmassa on jo useita maita, joissa muovipussit ovat laissa täysin kielletty. Ruandassa käydessäni rajalla jopa tarkastettiin kaikki laukut, ja takavarikoitiin kaikki mahdolliset muovipussit, oli syy niiden käytölle mikä tahansa. Senegalissa tämä asia on nyt tapetilla, koska viime aikoina naapurimaista sekä Mali että Mauritania ovat kieltäneet muovipussit. 

Kuumana aamupäivänä marssimme pari tuntia polttavassa auringossa. Liikenne oli keskuskaduilla täysin poikki pitkän aikaa, ja musiikki ja djemberummut kulkivat valtavan kulkueen mukana alusta loppuun asti. Itse en ole ikinä aiemmin osallistunut näin suuren mittakaavan marssiin, ja oli hienoa huomata, kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä hyvän asian puolesta.


Loppu muovipusseille




Mies pukeutunut muovipusseihin ja muovisiin café touba -mukeihin


Tänään Senegalissa julistettiin siis suurin joukoin, että nyt jos koskaan on aika kieltää muovipussit. Koska näin vaaditaan niin kutsutuissa kehittyneissä maissa, kuten Suomessa?


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hankepaikkakunta Rufisque

Woomalin uusin hankepaikkakunta Rufisque sijaitsee aivan Dakarin tuntumassa. Sinne pääsee alle tunnissa lähes millä tahansa julkisella kulkuneuvolla suoraan Dakarista. Rufisque on alueeltaan melko laaja ja siellä asuu melkein 200 000 ihmistä. Siihen nähden kaupunki ei vaikuta kovin suurelta, sillä aivan keskustassakin on pienen kylän tunnelmaa.

Rufisquen merenrantaa lähellä keskustaa

Rufisquessa keskeisenä tukikohtana toimii La maison des éclaireuses at des éclaireurs, eli paikallinen partiolaisten talo. Yläkerrassa on makuuhuoneita ja alakerrassa muun muassa kirjasto ja suuri kokoussali. Vietin toisen viikkoni Senegalissa yöpyen kyseisessä talossa. Talossa on paljon aktiviteetteja ja erilaisia vieraita lyhyemmän ja pidemmän aikaa. Vierailuni aikana talo oli päivittäin täynnä sekä paikallisia että ranskalaisia. Kyseessä oli yhteistyönä toteutettu dokumenttiprojekti elämästä Rufisquessa.




Partiolaisten talo

elokuvaprojektin yhteistyökumppaneita talon pihalla
Miksi Woomal on sitten erityisen tärkeä juuri Rufisquessa? Ei tarvitse kuin tehdä pieni kävely kaupungin halki, ja on helppo löytää vastaus tähän. Roskaongelma on valtava, ja kaupungin pieni joki on täynnä jätteitä. Tämän vuoksi myös malariasääsket ovat päässeet lisääntymään valtavasti. Jäteongelma on siis merkityksellinen ihmisten terveydelle. Jäteauto Rufisquessa kulkee säännöllisesti, ja suurin ongelma onkin tietoisuuden lisääminen ja vanhojen toimintamallien muuttaminen. Ihmiset ovat koko elämänsä tottuneet pitämään kotinsa siistinä, mutta heittämään jätteet kotoaan käytännössä mihin tahansa.


Rautatien reunan roskia

Partiolaisten talon roskikset tyhjennetään ympäristöä kunnioittaen jäteautoon!





keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Uusi Woomalilainen Senegalissa



Uusi bloggaaja on tullut kuvioihin! Viimeisestä Woomal-blogin kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa, sillä suomalaisia ei hankkeen tiimoilta tämän vuoden puolella ole vielä Senegalissa ollut. Niinpä päätin, että on parempi että näin aluksi esittelen itseni, niin tiedätte kuka täällä seuraavat kuukaudet päivittelee Woomalin kuulumisia kentältä käsin. Eli olen Henna ja olen etelän vapaaehtoisohjelman eli Etvon (http://www.etvo.fi/) kautta täällä Woomal-projektissa hommissa.

Itselläni ei ole partiotaustaa, joten partioon liittyvät jutut ovat minulle uusia. Olen opiskellut muun muassa sosiologiaa ja kestävää kehitystä Turun yliopistossa ja ihmisoikeuksia Makerere Universityssa Ugandassa. Väittäisin, että kokonaiskuvani kehitysyhteistyöstä on melko monipuolinen. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kokemukseni itse kentällä ihan ihka oikeassa hankkeessa, eli kyseessä on vapaaehtoistyön lisäksi opintoihin liittyvä harjoitteluni. Jännää!

Saavuin Senegalin pääkaupunkiin Dakariin viikko sitten sunnuntaina sopivasti pääsiäisenä. Heti ensimmäisenä iltana sain osallistua senegaliaiseen pääsiäisen viettoon, mikä perusidealtaan ei eronnut kovasti suomalaisista pyhäpäivistä. Perusidea oli siis runsas syöminen ja perheen rauhallinen yhdessäolo. Huomasin jo ensimmäisenä iltana, että kasvissyöntini ei täällä varmastikaan kovin helpolla onnistu, sillä lihaa on tarjolla melkeinpä jokaisella aterialla aamiasta lukuunottamatta. Lisäksi syöminen tapahtuu isolta yhteiseltä lautaselta, ja vieraalle tarjoillaan lihaa heti ensimmäisenä. Heitinpä sen siis saman tien rajoitukseni ikkunasta ulos täällä oloni ajaksi ja söin pihviä, heh!

Ensimmäisen yöni vietinkin kyseisen vieraanvaraisen senegalilaisen perheen luona. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kuusi tyttöä ja yksi poika, jotka kaikki nukkuivat samassa huoneessa mun kanssa. Seuraavaksi yöksi mut sitten vietiinkin partiolaisten niin kutsutun Senegalin kansallisen yleiskomissaarin (jos oikein ymmärsin) Marie Sabarin luokse.

Loppuviikon vietin Rufisquessa, Woomalin uusimmalla hankepaikkakunnalla. Rufisquessa on partiolaisten talo, jossa on ympäri vuoden paljon erilaista toimintaa ja projekteja, mukaan lukien erilaisiin projekteihin kuuluvia vieraita ulkomailta. Rufisquesta myöhemmin lisää!

Partiolaisten talon pihalla Rufisquessa

Viime viikolla pääsiäispäivä oli siis vapaapäivä, vaikka Senegalin valtauskonto on Islam. Vuoden aikana on siis mukavasti vapaapäiviä. Lisäksi viime viikolla oli Senegalin itsenäisyyspäivä. Perinteeseen kuuluu, että itsenäisyyspäivän aaton iltana nuoret järjestävät erilaisia kulkueita ja marsseja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Senegalin väestöstä yli 60 prosenttia on tällä hetkellä alle 24-vuotiaita, joten maan tulevaisuus on pitkälti nuorison käsissä. Heitä olikin nyt itsenäisyyspäivänä paljon liikenteessä, ja myös Rufisquen partiolaiset järjestivät oman pikku kulkueensa soihtuineen ja lauluineen! Itsekin kuljin mukana ja pidin ensimmäisiä kertoja uutta suomalaista partion edustushuiviani. Asiaan kuuluvasti esittelin itseni uusille tuttavuuksille uudella senegalilaisella nimelläni, joka on Fatou Ndiaye. Fatou oli Islamin profeetta Muhammedin vahvin ja pisimpään elänyt tytär, joten nimi on alkuperältään arabiankielinen. Molemmat nimet ovat täällä Senegalissa hyvin tavallisia, ja monen mummo tai serkku jakavatkin saman nimen kanssani.


Viikko siis takana, ja paljon uusia viikkoja edessä! Päivittelen Woomal-blogia lokakuuhun asti täältä Atlantin rannikolta. Stay tuned, to be continued..