Uusi bloggaaja on tullut kuvioihin! Viimeisestä Woomal-blogin kirjoituksesta
onkin vierähtänyt aikaa, sillä suomalaisia ei hankkeen tiimoilta tämän vuoden
puolella ole vielä Senegalissa ollut. Niinpä päätin, että on parempi että näin
aluksi esittelen itseni, niin tiedätte kuka täällä seuraavat kuukaudet
päivittelee Woomalin kuulumisia kentältä käsin. Eli olen Henna ja olen etelän
vapaaehtoisohjelman eli Etvon (http://www.etvo.fi/) kautta täällä
Woomal-projektissa hommissa.
Itselläni ei ole partiotaustaa, joten partioon liittyvät jutut ovat minulle
uusia. Olen opiskellut muun muassa sosiologiaa ja kestävää kehitystä Turun
yliopistossa ja ihmisoikeuksia Makerere Universityssa Ugandassa. Väittäisin,
että kokonaiskuvani kehitysyhteistyöstä on melko monipuolinen. Tämä on
kuitenkin ensimmäinen kokemukseni itse kentällä ihan ihka oikeassa hankkeessa,
eli kyseessä on vapaaehtoistyön lisäksi opintoihin liittyvä harjoitteluni.
Jännää!
Saavuin Senegalin pääkaupunkiin Dakariin viikko sitten sunnuntaina sopivasti
pääsiäisenä. Heti ensimmäisenä iltana sain osallistua senegaliaiseen pääsiäisen
viettoon, mikä perusidealtaan ei eronnut kovasti suomalaisista pyhäpäivistä.
Perusidea oli siis runsas syöminen ja perheen rauhallinen yhdessäolo. Huomasin
jo ensimmäisenä iltana, että kasvissyöntini ei täällä varmastikaan kovin
helpolla onnistu, sillä lihaa on tarjolla melkeinpä jokaisella aterialla
aamiasta lukuunottamatta. Lisäksi syöminen tapahtuu isolta yhteiseltä
lautaselta, ja vieraalle tarjoillaan lihaa heti ensimmäisenä. Heitinpä sen siis
saman tien rajoitukseni ikkunasta ulos täällä oloni ajaksi ja söin pihviä,
heh!
Ensimmäisen yöni vietinkin kyseisen vieraanvaraisen senegalilaisen perheen
luona. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kuusi tyttöä ja yksi poika, jotka
kaikki nukkuivat samassa huoneessa mun kanssa. Seuraavaksi yöksi mut sitten
vietiinkin partiolaisten niin kutsutun Senegalin kansallisen yleiskomissaarin
(jos oikein ymmärsin) Marie Sabarin luokse.
Loppuviikon vietin Rufisquessa, Woomalin uusimmalla hankepaikkakunnalla.
Rufisquessa on partiolaisten talo, jossa on ympäri vuoden paljon erilaista
toimintaa ja projekteja, mukaan lukien erilaisiin projekteihin kuuluvia
vieraita ulkomailta. Rufisquesta myöhemmin lisää!
|
Partiolaisten talon pihalla Rufisquessa |
Viime viikolla pääsiäispäivä oli siis vapaapäivä, vaikka Senegalin
valtauskonto on Islam. Vuoden aikana on siis mukavasti vapaapäiviä. Lisäksi
viime viikolla oli Senegalin itsenäisyyspäivä. Perinteeseen kuuluu, että
itsenäisyyspäivän aaton iltana nuoret järjestävät erilaisia kulkueita ja
marsseja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Senegalin väestöstä yli 60
prosenttia on tällä hetkellä alle 24-vuotiaita, joten maan tulevaisuus on
pitkälti nuorison käsissä. Heitä olikin nyt itsenäisyyspäivänä paljon
liikenteessä, ja myös Rufisquen partiolaiset järjestivät oman pikku kulkueensa
soihtuineen ja lauluineen! Itsekin kuljin mukana ja pidin ensimmäisiä kertoja
uutta suomalaista partion edustushuiviani. Asiaan kuuluvasti esittelin itseni
uusille tuttavuuksille uudella senegalilaisella nimelläni, joka on Fatou
Ndiaye. Fatou oli Islamin profeetta Muhammedin vahvin ja pisimpään elänyt
tytär, joten nimi on alkuperältään arabiankielinen. Molemmat nimet ovat täällä
Senegalissa hyvin tavallisia, ja monen mummo tai serkku jakavatkin saman nimen
kanssani.
Viikko siis takana, ja paljon uusia viikkoja edessä! Päivittelen Woomal-blogia lokakuuhun asti täältä Atlantin rannikolta.
Stay tuned, to be continued..