Lippukuntaterveiset

Woomal-lippukuntaterveiset on lähetty paperisena A4-tiedotteena lippukuntapostin mukana. Se kiinnitetään kolon seinälle Woomal-julistepohjaan. Jos lippukunnaltasi puuttuu Woomal-julistepohja, ota yhteyttä projektiryhmään.

Toimintaa, begee!

Senegalilaiset tytöt vierailevat parhaillaan Suomessa! Helsingissä järjestettiin nuorten ilmaistapahtuma Begee-festari, ja tytöt ihmettelivät hauskaa senegalilaista menoa Helsingissä. Jotta kaikki pääsisivät mukaan festaritunnelmiin, loppusyksystä Begee-ohjelmapaketti rantautuu myös lippukuntiin.

Kouluvierailuilla Edith ja Awa ovat keskustelleet Senegalin kulttuurista, koulujärjestelmästä ja muista esille nousseista aiheista. Onko sinulla kysymyksiä tytöille? Keskustelua voi jatkaa vaikka Facebookissa (facebook.com/woomal). Lisäksi vartiosi voi kirjoittaa kirjeen Senegaliin, ota yhteyttä: woomal@partio.fi


Leirielämää ja telttoja!

Kuvassa on pieni leiriläinen Jappalante-leirillä 2012. Jappalante-leiri järjestetään vuosittaisten sateiden aiheuttamista tulvista kärsineiden alueiden lapsille. Tulvaleiri tarjoaa heille paikan, missä saavat olla ilman huolia, joten leiri tuo hymyn takaisin lasten huulille.
Tänäkin vuonna Senegalin partiolaiset järjestävät Jappalante 2013 -leirin Suomen Partiolaisten tuella. Leirielämää vaikeuttaa kuitenkin materiaalin puute. Ensimmäinen lahjoitettu Niger-teltta lähti syyskuun alussa Senegaliin, kiitos Helsingfors KFUK/M Scouter!



Onko lippukunnallasi ylimääräisiä, ehjiä telttoja? Telttojen avulla Senegalin partiolaiset pääsisivät myös leireilemään, ota yhteyttä woomal@partio.fi


Woomal-leirille Senegaliin!

Haluaisitko kokea itse afrikkalaisen leirin tunnelman? Partioleiri Senegalissa on kaikkea muuta mihin olet Suomessa tai Euroopassa tottunut! Woomal-leiri on työleiri, jolla tehdään palvelutehtävä paikallisen yhteisön hyväksi. Edellisillä leireillä on muun muassa istutettu puita, mangrovea ja osallistuttu koulutuskeskuksen rakentamiseen. Vuonna 2014 juhlitaan myös Wergujaram-hankkeen 25-vuotisjuhlaa, joka näkyy varmasti leirin ohjelmassa. Oletko valmis tarttumaan kuokkaan tai vasaraan ja tekemään hyvän työn Senegalissa? Samalla pääset maistamaan senegalilaista ruokaa, kokemaan vieraanvaraisuuden ja tutustumaan afrikkalaiseen rummutukseen iltanuotiolla.

Leirinjohtaja on kahdella Woomal-leirillä käynyt konkari Tapio Värri. Leiri järjestetään elokuussa 2014. Tule mukaan, lisätiedot: tapio.varri@gmail.com


Woomal 2 online!

Oletko jo vieraillut Woomalin nettisivuilla  (woomal.partio.fi) ja ottanut uudet ohjelmavinkit talteen?

Uusimmat Woomal-kuulumiset löydät Facebookista (facebook.com/woomal)

Senegalissa kuvatut videot löytyvät Youtubesta!
youtube.com/partioscout -> ”Woomal 2” –alkuiset videot

Awa ja Edith: senegalilaisten ajatuksia Suomesta

Awa (vas.) ja Edith (oik.)

Awa ja Edith ovat 20-vuotiaita senegalilaisia partiolaisia, jotka vierailivat Suomessa kolmen viikon ajan. He osallistuvat kotipaikkakunnallaan aktiivisesti Woomal-toimintaan ja Suomessa he kertoivat senegalilaisesta kulttuurista sekä tutustuivat suomalaiseen koulu- ja partiomaailmaan. Vierailun tarkoituksena oli luoda mahdollisuuksia kulttuurienväliselle vuoropuhelulle ja molemminpuoliselle ymmärrykselle.

Olemme todella iloisia Suomen vierailusta, sillä Suomi on hieno maa. Täällä on toimiva infrastruktuuri ja Suomessa kunnioitetaan liikennesääntöjä sekä pidetään huolta myös vammaisista.

Meille ilmasto syyskussa oli sopiva, sillä ei ollut vielä liian kylmä. Saavuttuamme Helsinkiin, menimme ensin junalla Keravalle, jossa vietimme neljä päivää. Ihmettelimme aluksi, kun ulkona ei ollut ihmisiä ja myös sauna oli aluksi outo kokemus. Lopulta kuitenkin pidimme saunasta ja kävimme siellä usein. Keravalta lähdimme Turkuun viikonlopuksi ja tykkäsimme kovasti vierailustamme museossa, Partiopopissa ja Mahdollisuuksien torilla. Palasimme Helsinkiin Begee-festareille, jossa muun muassa letitimme suomalaisten hiuksia ja katsoimme Woomal-videoita. Sen jälkeen lähdimme Tampereelle, jossa vierailimme kouluissa ja lippukuntien kokouksissa, kävimme jopa yliopistossa. Eniten meitä ihmetytti Tampereella kotieläimet talossa. Senegalissa eläimet ovat vain pihalla, ja emme olleet ikinä nukkuneet samassa huoneessa kissojen ja koiran kanssa. Tampereelta jatkoimme Loimaalle, jossa olimme maatilalla. Vietimme hauskan viikonlopun sudenpentujen kanssa metsässä, vierailimme eri perheiden luona ja vanhusten palvelutalossa. Lappeenrannassa kävimme vanhassa kaupungissa ja vierailimme myös kouluissa ja lippukunnissa.

Partio on melkein samanlaista Senegalissa ja Suomessa, mutta Suomessa partiossa on paljon enemmän lapsia. Suomen koululuokissa on taas paljon vähemmän oppilaita kuin meillä Senegalissa. Partiolaiset olivat todella varautuneita ja ujoja, mutta ymmärrämme kuitenkin, sillä he ovat vielä lapsia. Ujoudesta huolimatta he esittivät meille kysymyksiä, joihin vastailimme.

Matkan aikana majoituimme eri perheissä ja kaikki olivat todella mukavia. He kertoivat meille suomalaisesta elämästä ja halusivat oppia lisää Senegalin kulttuurista. Ruoka oli todella erilaista, kuin kotona Senegalissa, mutta matkan aikana totuimme myös siihen. Oli mielenkiintoista maistaa myös muita ruokia kuin "thieb bu djenne" (Senegalin kansallisruoka). 

Senegalissa Woomal 2 perustuu ympäristökasvatukseen, jota tehdään eri aktiviteettien avulla, mm. puiden istutus, ympäristövalistus, ympäristöaiheiset elokuvanäytökset ja kotivierailut. Suomessa taas Woomal 2 järjestää globaalikasvatusta, ja sen ansiosta mekin saimme tutustua suomalaisiin nuoriin ja heillä oli mahdollisuus oppia meiltä. Suomessa ei tarvitse järjestää yhtä paljon ympäristöaktiviteetteja, sillä teillä on toimiva jätteenkierrätysjärjestelmä ja metsää on paljon. Senegalissa on paljon enemmän ympäristöongelmia.

Mitä senegalilaiset voivat oppia suomalaisilta?
- aikakäsityksen, liikennesääntöjen ja vammaisten kunnioittamisen

Mitä suomalaiset voivat oppia senegalilaisilta?
- kärsivällisyyttä

Kirjoittaneet Awa ja Edith 26.9.2013 (käännetty ranskasta)
                                                                                                                          

Leiritunnelmia viikonlopulta

Lähdin viikonlopuksi takaisin leirille Rufisquen koordinaattorin Babacarin kanssa, koska hänen oli tarkoitus vetää lapsille Woomal-aktiviteetteja. Liityimme muiden seuraan Dakarin luonnonpuistossa, Parc de Hann:ssa, johon leiriläiset tutustuivat lauantaina. Puistossa on muun muassa puutarha ja eläintarha, ja partiolaiset ovat myös järjestäneet leirejä alueella. Guediawayessa leirilämä jatkui. Pitkän retkipäivän päätteeksi ohjelmassa oli vain illallinen, rentoutumista ja videonäytöksiä ulkona. Woomal-hanketta esiteltiin lapsille videoiden avulla, ja heiltä kyseltiin samalla asioita ympäristösuojeluun liittyen. Mikrofoniin puhuminen oli lapsille uutta ja he olivat innoissaan, kun kuulivat äänensä kaiuttimista. Illalla valmisteltiin myös sunnuntain lasten parlamentin äänestyspäivää kuvaamalla vaalivideoita ja kuuntelemalla ehdokkaiden puheita.

Sadikh Ndoye aloittamassa Woomal-hankkeen esittelyä

Hikisen ulkona nukutun jälkeen sunnuntai jatkui lauantaitakin kuumempana. Aamu käynnistyi peseytymisellä ja aamupalalla, jonka jälkeen ohjelmassa oli kädentaitojen harjoittelua työpajoissa. Olimme tutustumassa työpajaan, jota on tarkoitus alkaa käyttämään myös Woomal-aktiviteeteissa. Aluksi lapset keräsivät lähiympäristöstä muovipusseja, joissa on ollut vettä. Näistä mainitsinkin aiemmassa blogitekstissä. Muovipussit huuhdeltiin ja kerättiin yhteen pöydälle. Aluksi keskusteltiin yhdessä muoviroskien aiheuttamista ongelmista. Tämän jälkeen muovipusseista ja sanomalehdistä valmistettiin vetäjän johdolla pienet pussukat, jotka jokainen sai pitää itsellään. Näin opeteltiin kierrättämään muovijätettä, jota on massoittain pitkin kadunvarsia.

Mborosta saapunut O.G. keskustelee lasten kanssa muoviroskista 

Leirin vetäjät alkoivat olla todella väsyneitä, koska moni on viettänyt koko lomansa partioleireillä. Lasten kanssa touhutessa hiki valuu tauotta. Me hyppäsimme Rufisquen bussiin ruokailun jälkeen ja unen tuloa ei tarvinnut illalla odotella. Vesikatko alkoi uudestaan perjantaina (nyt eletään keskiviikkoa), ja paikalliset kulkevat taas kanistereineen pitkin katuja kysellen, tietääkö joku mistä saisi vettä. Kukaan ei enää tiedä, puhuvatko viranomaiset totta vai palturia, ja ovatko korjaustyöt ylipäätään käynnissä. Emme voi kuin odottaa.

Tulvaleiri Guediawayessa

Olen viettänyt kaksi edellistä päivää Guediawayen lähiössä, joka sijaitsee jossain Dakarin ja Rufisquen välillä. Senegalin partiolaiset ovat jälleen järjestäneet köyhien lähiöperheiden lapsille leirejä, sillä heidän kotinsa ovat tulvavesien vallassa. Lapset pääsevät kymmeneksi päiväksi kuiviin olosuhteisiin, he saavat vettä ja ruokaa ja oppivat partioaktiviteettien kautta monia hyödyllisiä taitoja mm. terveyteen ja ympäristönsuojeluun liittyen. Lapset ovat virallisesti  6-17 -vuotiaita, mutta mielestäni mukana on nuorempiakin. Tällä leirillä heitä on n. 300, joten järjestäjillä on aikamoinen vastuu hoidettavanaan. Osalle järjestäjistä leiri on jo kolmas peräkkäin, eivätkä he ole käyneet välillä edes kotonaan. He laittavatkin itsensä sataprosenttisesti likoon lasten hyväksi. Vaikka kyse on partion organisoimasta leiristä, lapset eivät ole partiolaisia. Tämä onkin monelle lapselle ja perheelle ensimmäinen kosketus partioon ja moni liittyy jäseneksi leirin jälkeen.

Paikalliset partiolaiset ovat työskennelleet usean päivän ajan, jotta lapset pystyttiin ottamaan vastaan keskiviikkona. Ohjelmassa oli lähinnä käytännön asioiden opettelua, ryhmäytymistä ja avajaisseremonia. Lapset on jaettu ryhmiin (sous camp) ikäluokittain ja jokainen ryhmä on valinut itselleen nimen ja tunnushuudon. Osalle lapsista vanhemmista eroaminen oli vaikeaa, mutta alkuillan seremoniassa tunnelma oli jo korkealla. Ohjelman suunnittelijan, myöskin Woomal 2 -hankkeessa toimivan Abdou Touren mukaan yhtenä periaatteena leirillä on, etteivät lapset ole hetkeäkään toimettomina. Levätä toki saa ja pienimmät ottavat päiväunia, mutta muuten heillä on oltava jotain järkevää tekemistä. Monien lähiöiden lasten arki kuluu kaduilla, mutta leirillä he ovat jatkuvassa valvonnassa ja oppivat samalla paljon uutta.

Leirin ensimmäisinä päivinä ohjelmassa on ollut esimerkiksi hampaiden ja käsien pesun opettelua, jalkapallon pelaamista, tietovisoja hygieniasta ja kädentaitojen harjoittamista. Varsinaisia Woomal-aktiviteetteja on luvassa ainakin lauantaina ja sunnuntaina Rufisquen uuden koordinaattorin Babacarin johdolla.

Leirillä olen tutustunut jälleen kymmeniin uusiin aurinkoisiin ihmisiin, joista kouralliseen vähän paremmin. Olen ollut mukana jakamassa tarvikkeita, kuten patjoja, hyttysverkkoja ja roskiksia. Lisäksi olen tallentanut leiritunnelmia kameralla. Toistaiseksi tämä tarpeellinen ja kätevä tietotekniikka ei kuitenkaan toimi kuvien siirtämisen kanssa kovin kätevästi. Lisäksi päiviin on kuulunut aktiviteetteihin tutustumista, muiden partiolaisten kanssa hengailua ja monenmoisia keskusteluja.

Leirille ja sieltä takaisin kulkeminen on ollut uuvuttavaa, sillä lähipäivien myrskyt ovat pitäneet tulvavedet kaduilla. Eilen otimme viimeisen bussin Guediwayesta kohti Rufisquea kahdeksan maissa, mutta muutaman mutaan juuttumisen, ruuhkien ja bussin hajoamisen jälkeen olimme perillä vasta yhdentoista jälkeen. Matkaa ei ole kilometreissä edes pariakymmentä. Perillä vastassa olivat kuitenkin kaikki tutut kasvot, ja tietysti muutamat uudet, minulle säästettyä ihanaa lämmintä ruokaa, teetä ja ilouutinen: vettä tulee taas putkista! Ylitin myös itseni ja menin suihkuun, vaikka torakat vilistivät lattialla.

Tänään selvisin omin neuvoin Dakariin toimistolle "comme une grande", kuin iso tyttö, kuten lähtiessä Rufisquesta talolta huudeltiin. Tänään matkaa hidastivat Rufisquessa tulvivat tiet, asfalttityöt ja ennen Dakaria kuorma-auto-onnettomuus. Joka kerta perille päästessä ehjänä olo on onnekas ja kiitollinen, vaikka olisin tunnin tai pari myöhässä.

Ndox (=vesi) ja yöllinen välikohtaus

En ole voinut välttyä jälleen uuden wolofinkielisen sanan oppimiselta. Osa Dakaria, Rufisque ja monet muut lähialueet kärsivät harvinaisen laajan viidettä päivää jatkuvan vesikatkon seurauksista. Putkirikko on lähellä lähdettä, joka on täältä yli 100 km päässä. Korjaajat ovat työskennelleet viikonlopunkin, mutta tilanne jatkuu toistaiseksi ennallaan. Päivälämpötilat huitelevat reilusti yli +30 asteessa ja yölämpötilat vain vähän alle sen, joten vettä tarvitaan päivittäin paitsi ruoanlaittoon, juomiseen, myös peseytymiseen. Täkäläiset ovat tarkkoja puhtaudesta ja hygieniasta, eivätkä istuudu ruokailemaan pesemättä vähintään käsiään. Myös muslimien moniin päivittäisiin rukoushetkiin valmistaudutaan peseytymällä. Teetä juodaan välillä viisikin kertaa päivässä, ja paitsi itse teehen, myös kuppien huuhteluun teehetkien välillä ja toisinaan myös niiden aikana tarvitaan vettä, jotta kolme kuppia voidaan kierrättää kymmenenkin juojan huulilta toisille. Vessa tarkoittaa yleensä reikää lattiassa, johon kaadetaan tarpeiden tekemisen jälkeen vettä saavista. Myöskän vessapaperia ei ole vaan sen sijaan läträtään vedellä. Kun vettä ei tule putkista, eikä taivaalta, joudutaan sitä ostamaan muovipulloissa tai -pusseissa. (Kuulin juuri, että pullovesi on lopussa täällä Rufisquessa, koska ihmiset ovat ostaneet sitä katkon vuoksi moninkertaiset määrät.) Muovijätettä on joka paikassa ja se jää maahan tietenkin maatumatta, minkä vuoksi maaperä ei ime sadevettä normaaliin tapaan, ja laajat alueet tulvivat syksyisin juuri näihin aikoihin. Lätäköt taas ovat malariahyttysten lisääntymispaikkoja. Suomalaisille usein melko itsestäänselvä perustarve saa täällä aivan uusia merkityksiä.

Viime yönä minua piti hereillä paitsi ovesta erehtynyt uusi naapuri (tästä lisää vesipohdiskelun päätteeksi), aamu viideltä kaikuvat rukoukset, myös minulle ensimmäinen paikallinen ukkosmyrsky ja paljon odotettu sade. Kaikki mahdolliset tyhjät kipot ja kupit kannettiin pihalle, ja sadevettä saatiin talteen kymmeniä litroja. Yöunet jäivät muutamaan tuntiin, mutta kunnon peseytyminen kolmen päivän suihkuttoman elämän jälkeen sai lyhyet yöunet unohtumaan. Ilma on muuttunut huomattavasti siedettävämmäksi. Vessat ja suihkut saatiin pestyä. Samoin likaiset pyykit ja tiskit. Pihan kasvit saivat vettä. Portista ulos astuttaessa alkaa kuitenkin lätäköiden väistely, sillä tämäkin alle puoli päivää kestänyt sade on saanut kadut tulvimaan. Pitäisikö vettä siis toivoa enemmän taivaalta vai putkista?

Sitten takaisin viime yöhön. Heräsin puoli kolmelta siihen, kun joku yritti avata huoneeni oven, ja ainoat sanat jotka erotin miesäänen sanovan olivat "c'est elle" (=se on hän, naine)n, jolloin luulin että kaupungin ainoaa toubabia eli valkoihoista tultiin ryöstämään. Kuin lopun hetket käsillä makasin vielä vähän enemmän hiessä (luulen, että hikoilumaksimi on toistaiseksi saavutettu) liikkumatta ja mietin, miksi en ollut ottanut linkkuveistä viereeni vaan jättänyt johonkin rinkan pohjalle. Siinä hikoilessani toivoin kummasti myös, että minulla olisi ollut mitä tahansa muitakin vaatteita päällä pikkuhousujen lisäksi, sillä ryöstäjiä vastassa olisi puolialaston toubab. Kun askeleet oven takaa loittonivat, uhmasin hyttysarmeijaa ja uskalsin nousta sängystä kaivamaan läppärin esiin. Lähetin tietenkin Suomen päähän tilannekatsauksen tapahtuneesta. Sieltähän se apu nopeasti olisikin saapunut. En löytänyt linkkaria pimeässä, enkä uskaltanut sytyttää valoja, koska näin mielessäni ryöstäjät kiipeämässä kohti ikkunaani seinää pitkin. Vessareissu ei myöskään tullut kuuloonkaan, ja siellä vastassa olisivat olleet myös torakat. Tunnin päästä kuulin tutun naapurin tulevan kotiin ja nukahdin jonkinlaiseen uneen, josta kuitenkin heräilin pieniinkin kolahduksiin. Aamulla naapuri kyseli, kuinka nukuin ja tietenkin tyynen rauhallisesti selitin, että ihan hyvin ei tässä mitään rauha sielussa ihanaa saada vettä, mitä nyt joku yritti tunkeutua mun huoneeseen (pelottiko, no ei ei oikeestaan ei). Selvisi, että uudet yöllä saapuneet asukkaat eivät olleet tienneet, missä huoneessa heidän oli tarkoitus majoittua. Näin helposti toubab saadaan pois tolaltaan.

Jo viisi päivää Senegalissa on opettanut kaikenlaista. Huomista ja alkavaa viikkoa odotetaan veden toivossa. Naapurini Demba on luvannut lähteä oppaaksi ensimmäiselle matkalle  Rufisquesta Dakariin. Tähän sisältyy myös diili siitä, että keskiviikkoon mennessä osaan valmistaa senegalilaista teetä. Jos tee on juomakelpoista, pääsen lisäksi opettelemaan djemben soittoa. Rankka viikko edessä! (Julkaisen tämän Dakarin toimistolta, joten perillä ollaan!)

Begee!

Oletko koskaan maistanut ataya-teetä? Haluaisitko kokeilla kuinka djembe-rumpuja soitetaan tai kokea kuinka tanssitaan Saharan eteläpuolella? Onko sinulla tarpeetonta tavaraa, jonka mielelläsi vaihtaisit jonkun toisen muka-turhaan tavaraan? Osallistu eri työpajoihin oman mielenkiintosi mukaan ja tutustu senegalilaisiin Woomal-kasvoihin Edith Diattaan ja Awa Sadioon.

Kehy-viikon kunniaksi Afrikan rytmit rantautuvat Helsinkiin 16.9. Begee!-festareiden muodossa Nuorten toimintakeskus Happeen (Sörnäisten rantatie 31) klo 17 eteenpäin. Tapahtuma on osallistujille maksuton. Ilmoittaudu mukaan Facebook-tapahtumaan täällä.

Saavu, pukeudu, elä, tanssi ja tunne Afrikan syleily keskellä Helsinkiä! Voit tulla hetkeksi kurkistamaan ja haistelemaan menoa, tai viettää koko illan afrikkalaisissa tunnelmissa. Alla olevalla videolla näet esimakua Malickin ja Liinan pitämistä sabar-tanssityöpajoista. Saavu paikalle ajoissa, jotta ehdit työpajoihin mukaan. Mm. djembe-työpajoihin voidaan ottaa mukaan vain rajoitettu määrä osallistujia.

 

Työpajoissa käsitellään mielenkiintoisia teemoja, mihin sinä osallistuisit mieluiten?

• Djembe- ja tanssityöpajat (à 25 min) klo 17-20
• Biojätepussin taittelupaja
• Korupaja senegalilaisittain
• Interaktiivinen valokuvanäyttely
• Tukanletityspiste
• Kirje Senegaliin
• Mielipidebarometri
• Ympäristölupaukset

Lisäksi voit katsoa videoita Senegalista, maistella senegalilaista ruokaa, osallistua ataya-teeseremoniaan ja tehdä uusia löytyjä vaihtotorilla.

Anna tavaran kiertää, osallistu vaihtotorille!

Vaihtotorille voit tuoda tavarasi, joille ei ole enää käyttöä. Onko sinulla turhia vaatteita, kirjoja, musiikkia tai retkeilytarvikkeita? Sinun turha tavarasi voi olla toiselle tärkeä löytö. Näin tavara kiertää, löytää uuden tarkoituksen ja luonto säästyy jätteeltä.

Festari huipentuu Mama African konserttiin klo 20! 

Mama Africa keikkailee

Kohderyhmä ja järjestäjät

Tapahtuma on suunnattu 15-20 -vuotiaille nuorille, niin partiolaisille kuin ei-vielä-partiolaisille, kuin muillekin mukaan haluaville. Ikäraja on vain suuntaa-antava. Tapahtuma on päihteetön.

Tapahtuman järjestää Woomal2-projektiryhmä ja se toteutetaan ulkoministeriön viestintä- ja kehityskasvatustuella. 

Järjestäjiin saa yhteyden helpoiten sähköpostilla: woomal@partio.fi

Salaamaalekum!

Olen uusi Etvo-vapaaehtoinen ja tulen paivittamaan blogia toivottavasti tulevat kuusi kuukautta, inchallah. Tukikohtani taalla Senegalissa on aluksi Rufisquessa sijaitseva La Maison des Eclaireurs, "partiolaisten talo". Koska tama on Woomal 2 -hankkeen blogi, yritan kirjoitella lahinna hankkeeseen liittyen. En ole kaynyt Saharan etelapuolella aiemmin, joten totuttelua ja ihmeteltavaa riittaa. Myos naita omia huomioitani ylipaataan elamasta taalla tulen varmasti jakamaan tassa blogissa.

Herasin ensimmaisen ja todella hyvin nukutun yon jalkeen ennen seitsemaa, ja vaikka kello tulee pian yhdeksan, en ole nahnyt ketaan muuta pihapiirissa. Hyttysverkon sisapuolelta loytyi verinen "moustique", joita taalla Rufisquessa on ilmeisen paljon.  Suihkussa en nahnyt enaa torakoita, jotka bongasin eilen viimeisella vessareissulla. Kukot kiekuvat, pikkulinnut visertavat, vuohet maakivat, autojen toottailua kuuluu vaimeasti jostain kauempaa. Eilis aamuna seitseman jalkeen lentokoneesta ulos astuessani vastassa oli hoyrysauna, mutta lempea sellainen. Vastoin kaikki odotuksia olin tavaroineni kentan ulkopuolella noin vartissa, viisumitarrat passissa. Saman tien karryt ja minut nappasi mukaansa Mbakhane ja suuntasimme kohti Rufisquea, joka sijaitsee n. 25 km Dakarista. Taalla Woomal 2 -toimintaa vasta kaynnistellaan.

(Teksti jai kesken ja nyt herailen toiseen aamuun taalla!)
Pari paivaa on vierahtanut leppoisissa tunnelmissa teeta ja kahvia juoden, ihmisiin tutustuen, hikoillen (odotin silti jotain pahempaa!), ensimmaisen vesikatkon seurauksia ihmetellen ja lahikortteleihin hiljalleen tutustuen. Ystavallisyys ja vieraanvaraisuus eivat ole olleet huhupuheita, vaan minut on otettu vastaan paremmin kuin missaan koskaan! Jatkuvasti joku on kysymassa, kuinka voin, onko minulla varmasti vetta, olenko nalkainen, olenko nukkunut tarpeksi ja hyvin, ja niin edelleen. Pihapiirissa asuu tietaakseni vajaa kymmenkunta ihmista, vaikka onkin vaikea hahmottaa, mita kukin tekee. Heidan lisakseen tanne saapuu toihin(?) paivittain kourallinen ihmisia ja paivan aikana poikkeaa kuulumisia vaihtamassa viela kymmenia muita. Kommunikoin toistaiseksi ranskaksi, mutta osaan jo wolofiksi tavanomaisimmat tervehdykset ja muutamia yksittaisia sanoja. Kun paatin ensimmaisen kerran lauseen sanomalla "Inch'allah" (jos luoja suo), paikalla olleet lahestulkoon hurrasivat.

Lahipaivina paasen varmaankin tutustumaan Dakariin ja EEDS:in toimistoon siella. Dior, joka on periaatteessa lahin tyokaverini, on ollut Nigeriassa jarjestamassa Suomeen saapuneiden tyttojen asioita, eika han ole tietaakseni palannut viela Dakariin. Hanen kanssaan kaymme lapi tarkemmin tyohoni liittyvia asioita. Toistaiseksi jatkan senegalilaiseen elamantapaan tutustumista taalta Rufisquesta kasin!