torstai 24. lokakuuta 2013

JOTI-JOTA

Viime viikonloppuna internetissä ja radiossa järjestettiin vuosittainen kansainvälinen partiotapahtuma Jamboree. Nuorilla oli 48 tuntia aikaa kommunikoida muiden maiden partiolaisten kautta esimerkiksi Facebookin, Skypen, jotajoti.org –foorumin ja radioyhteyksien välityksellä.
Ngorin ryhmä osallistui sekä Jotiin että Jotaan
Itse olin mukana tapahtumassa lauantaina Rufisquessa ja Dakarissa ja sunnuntaina vain Rufisquessa. Partiolaisten talolla olimme järjestäneet isoon kokoussaliin useamman tietokoneen webbikameroilla ja internet-yhteydellä varustettuina. Dakarissa käytössä oli EEDS:in päätoimiston tilat niin ikään tarvittavan tekniikan kanssa. Lisäksi teimme yhteistyötä yhden harrastelijaradion (l’Association des Radioamateurs) kanssa.
JOTI käynnissä Rufisquessa 


Viikonlopun aikana kolme pariolaisryhmää osallistui aktiviteetteihin Rufisquessa. Molempina päivinä yksi ryhmä vieraili Dakarissa radion tiloissa, joten he osallistuivat sekä JOTI- että JOTA-aktiviteetteihin. Dakarista kaksi ryhmää osallistui aktiviteetteihin sekä päätoimistolla että radiossa.
Ennen yhteydenottoja harjoiteltiin laitteiston käyttöä
Rufisquen ryhmä harjoittelee Sidyn johdolla koodiaakkosia
Radiossa nuorille selitettiin, kuinka yhteydenotto muihin radioihin tapahtuu antennien ja radiosignaalien avulla. Kaikki opettelivat myös koodiaakkoset, joiden avulla radiossa kommunikoidaan. Yhdistyksen henkilökunnan avustama saimme yhteyden useisiin partiolaisiin eri puolilta maailmaa ja kaikki pääsivät vähintäänkin tervehtimään toista nuorta. Yhteys saatiin ainakin Suomeen, Meksikoon, Saksaan, Etelä-Afrikkaan, Iso-Britanniaan. Itse puhuin radiossa etelä-afrikkalaisen kaimani kanssa pienen hetken. Sunnuntaina juttelin Skypellä mm. algerialaisen Imènen kanssa.

Suurelle osalle senegalilaisista nuorista tämä oli ensimmäinen partioaktiviteetti, jossa he ylipäätään kommunikoivat ulkomaalaisten kanssa. Moni oppi myös tervehtimään ja esittelemään itsensä englanniksi, vaikka kommunikointi tapahtui pääasiassa ranskankielisten nuorten kanssa. Viikonloppuna syntyi roppakaupalla uusia kaverisuhteita muiden maiden nuorten kanssa ja moni on jatkanut yhteydenpitoa tapahtuman jälkeenkin esimerkiksi Facebookissa.    
Ulkona käytiin katsomassa antennien suutaamista



maanantai 21. lokakuuta 2013

Tabaski senegalilaisessa perheessä

Lampaan teurastaminen hoidettiin etupihalla



Viime keskiviikkona 16.10. vietettiin muslimien tärkeintä juhlaa tabaskia. Osa juhli jo tiistaina, mutta suurin osa senegalilaisista vasta keskiviikkona. Minut oli kutsuttu yhteen jos toiseenkin perheseen, mutta halusin pysyä yhdessä paikassa koko päivän. Olin nimittäin ensimmäisessä kunnon kuumetaudissa juuri ennen juhlaa, mutta onneksi kyse ei ollut malariasta, ja kuume laski ennen keskiviikkoa. Taudin aiheuttaja jäi mysteeriksi, ja jätin myös lääkärin minulle arpomat antibiootit syömättä.



Miss valmistaa maksan seuraksi marinoitua sipulia
Vietin ensimmäisen tabaskini kaverini Foxin perheen luona. Hän tuli hakemaan minut kahdeksan jälkeen, joten pääsin näkemään juhlan valmistelua aamusta alkaen. Lammas oli vielä etupihalla elävänä, mutta sipulien, valkosipulien, porkkanoiden ja muiden juuresten kuoriminen ja pilkkominen oli täydessä vauhdissa. Osa perheestä asuu ulkomailla ja paikalla oli tällä kertaa kaverini äiti, sisko ja eno perheineen. Myös liuta muita sukulaisia kävi pistäytymässä päivän aikana. 


Vietimme päivää lähinnä musiikkia kuunnellen ja jutellen, kun perheen naiset valmistelivat ateriaa. Minun ei annettua osallistua ruoanlaittoon, koska olin heidän vieraanaan. Onneksi vein sentään mukanani kassillisen hedelmiä jälkiruoaksi. Juhla-ateria syötiin vasta viiden aikaan, mutta sitä ennen aamulla oli jo syöty isot annokset eraanlaista puuroa, lakh, paksulla vaniljaisella maitokastikkeella ja iltapäivällä grillattua maksaa marinoitujen sipulien kanssa. Itse juhlapöydässä tarjolla oli tietysti lammasta, ranskalaisia, erilaisia salaatteja, kananmunaa, papuja, sipulikastiketta, majoneesia ja tietenkin perinteisiä kotona valmistettuja nektareja esimerkiksi bissapista ja inkivääristä. Ruoan jälkeen huilailtiin vähän lisää hedelmiä syöden ja teetä juoden.

Perinteiset tabaski-asut

Illan suussa vaihdettiin sitten juhlavaatteet päälle. Minun asuni oli lainassa tutulta perheeltä, koska räätälit olivat kiireisiä, enkä olisi ehtinyt saada mieleistäni asua juhlaan mennessä. En tiedä, onko juhlamekolle uudelleen käyttöäkään, joten siinä mielessä lainaaminen oli myös ekologista. Kuten perinteeseen kuuluu, illalla naapurit ja ystävät lähtevät kyläilemään ja pyytävät toisiltaan anteeksi huonoja tekoja ja puheita kuluneelta vuodelta. Kaikki sanoivat siis wolofiksi toisilleen dèwèneti balma akh. Lähdimme kaverini kanssa kortteliin, jossa hän on kasvanut ja jossa edelleen suuri osa hänen kavereistaan asuu. Ilta vaihtuikin lopulta aamuyöksi ulkona istuskellessa ja taas kerran teetä keitellessä. 

Torstaina kaupunki oli hiljainen, eikä juuri kukaan ei mennyt töihin, vaikka pyhää ei virallisesti vietettykään. Kotitalolle palasi hiljalleen porukkaa, ja illalla lähdimme syömään tuttavaperheen luo itäpuolelle kaupunkia. Juhlan jälkeen voin vain todeta, ettei senegalilaisten terangalle eli vieraanvaraisuudelle mikään vedä vertoja! 

torstai 10. lokakuuta 2013

Viikonloppu osa 2: Woomal-aktiviteetteja nuorten leirillä La Somonessa

Lauantai-iltana kesken seminaarin suuntasimme Rufisquen koordinaattorin Sadikhin kanssa n. 60 km etelään, La Somonen kylään la Petite Côte'lle, joka kuuluu maan eniten turisteja puoleensa vetäviin alueisiin. Kohteena meillä oli kuitenkin nuorten leiri, johon menimme pitämään Woomal-videoprojisoinnin. Automatkat pimeällä ovat kai sillä vältä näitä -listalla, mutta auringon laskettua liikenne kulkee sujuvammin ja matkan teko on huomattavasti viileämpää. Tosin katuvaloja ei ole, ihan kaikissa autoissa valot eivät toimi, vastaan tulevien kaistaa käytetään mahdollisimman paljon, tien varrella on lisäksi pitkin matkaa jalankulkijoita ja eläimiä, ja mites ne turvavyöt? Kanssamme matkaa teki nuori mies sekä liikennettä pelkäävä äiti kahden lapsensa kanssa. Radio soitti wolofinkielistä räppiä, ja Rufisquen ränsistyneet talot vaihtuivat vehreisiin maisemiin. Matkalla pysähdyimme hetkeksi, kun kuljettaja osti bensaa, ei bensa-asemalta vaan trokareilta, jotka tuovat polttoainetta laittomasti Malista. N. 50 km taitoimme taksilla ja vaihdoimme minibussiin viimeiselle 10 km matkalle. Täydessä taksissa matkan hinta yhdeltä hengeltä oli 1700CFA ja bussiosuus 300CFA. Yhteensä siis vähän yli 3€.

Saavuimme perille pimeällä ja suuntasimme aukiolle, jossa tapasimme tutut leiriläiset. He olivat tuoneet tekniikan paikalle, ja sähköt saimme vedettyä yhdestä talosta aukion laidalta. Tuoleja kannettiin ulos niin ikään viereisistä taloista. Harvoin työreissuilla Suomessa on yhtä rentouttava tunnelma. La Somonen kadut ovat hienoa hiekkaa ja vaikka merta ei näkynyt, se kuului ja tuoksui. Kirkkaan tähtitaivaan alla, aukion laidalla lapset leikkivät, ja yömyöhään työskentelevän räätälin ompelukone nakutti tasaiseen tahtiin. Paikalle kerääntyi leiriläisten lisäksi hyvä joukko paikallisia ihmettelemään ja keskustelemaan. 
Sadikh kyseli paikallisilta ympäristöongelmista
Puhumisen meidän osalta hoiti tietenkin Sadikh, koska omat wolofin taitoni vaativat vielä aika lailla harjoitusta. Paikalliset nostivat esiin muun muassa muoviroskien ongelman, mikä ei ole ollenkaan yllättävää. He olivat jo järjestäneet siivoustalkoita, mutta halusivat korostaa, että siivousta tärkeämpää olisi ensi kädessä olla roskaamatta. He olivat myös perustamassa jonkinlaista paikallista ympäristöjärjestöä, joten aivan nollatilanteessa ei tällä paikkakunnalla olla!

Paluumatkalla väsytti jo melkoisesti, mutta sade, radion mukana laulava vieruskaveri ja todella epävarma kuski, joka painoi jarrua joka kerta toisen auton tullessa vastaan, pitivät minut tehokkaasti hereillä. Kahden aikaan pääsin nukkumaan, ja sunnuntaina heräsin seitsemän jälkeen seminaarin viimeiseen päivään.

Toisinaan töitä tehdään koko viikonloppu ja seuraava viikko aloitetaan vapaapäivällä tai parilla. Jos aamulla nukuttaa, menet töihin sitten joskus, kun olet herännyt. Työajat ovat täällä melko liukuvat! Minulla tosin työmatkaa ei läheskään joka päivä ole, kun asun ja teen töitä samassa pihapiirissä. Kertaakaan en ole myöskään selvinnyt esimerkiksi Dakarin toimistolle sovittuun aikaan milloin mistäkin syystä, mutta yleensä suurin epävarmuustekijä on liikenne. Ja yleensä myös kaikki muut ovat myöhässä.

Parempilaatuisia kuvia tulossa, jos tekniikka on puolellamme!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Viikonloppu osa 1: keskustelua mm. seksuaalikasvatuksesta

Rufisquen partiolaisten talolla oli torstaista sunnuntaihin tavallista enemmän elämää, sillä täällä järjestettiin seminaari partion Nuorten ohjelmasta (Programme des Jeunes). Myös minut kutsuttiin mukaan, ja samalla pääsin sisälle järjestön hallinnolliseen ja rakenteelliseen puoleen. Tarkoituksena oli laatia ehdotus ohjelman päivittämiseksi, sillä se on viimeksi ajantasaistettu vuonna 1998. Muutoksia kaivataan, koska käsitys nuoruuden ja lapsuuden rajoista on muuttunut, eivätkä partion ikäkaudet ole pysyneet tässä muutoksessa mukana. Seminaarissa syylliseksi nostettiin mediat, joiden kautta kaikki erilaiset mallit ja mielikuvat leviävät nopeasti. Samasta syystä maassa ei kuulemma ole enää tabuja(!!!). Luullakseni kehitys on ollut samansuuntaista muuallakin kuin Senegalissa. Suomessakin puhutaan siitä, kuinka lapset eivät ole lapsia yhtä kauan kuin aiemmin, ja siitä kuinka nuoret aikuistuvat yhä aikaisemmin. Tämä asettaa haasteita pohdittaessa, millaisia tavoitteita kullekin ikäryhmälle tulisi asettaa. 

Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana käydyistä keskusteluista nousi esiin nuoruuden määrittely Senegalissa ja Afrikassa ylipäätään verrattuna Eurooppaan. Meillä nuoruuden katsotaan päättyvän viimeistään 30-vuotiaana, kun taas Senegalissa ylärajana pidetään jopa 35 ikävuotta. Tällaiset erot eri maiden järjestelmissä aiheuttavat toisinaan haasteita kansainvälisissä partiotapahtumissa kuten leireillä. Täällä kaiken lisäksi partiolaisina mukana saattaa roikkua suurikin joukko "nuoria", jotka ovat jopa yli 40-vuotiaita. Kyse kun on nuorisojärjestöstä. Partiolaiset ovat kasvaneet niin kiinni toimintaan, etteivät halua lopettaa. Mukana voisi toki olla muutenkin kuin nuorten ohjelmassa, mutta toistaiseksi asiaan ei ole puututtu voimakkaasti. 
Tapasin mm. Mboron koordinattori Mansour Demen (kuva Sadikh Ndoye)
Todistettavasti mukana seminaarissa (kuva Sadikh Ndoye)

Seminaarissa siis laadittiin ehdotus ohjelman uudistamiseksi. Tätä varten työskentelimme ryhmissä, joista kukin vastasi yhdestä ikäkaudesta. Työskentelin itse punaisten ryhmässä, joka on ikäkausista vanhin, 18-25+ -vuotiaat. Erityisesti väänsimme kättä yhdestä osa-alueesta. Osan mielestä muotoilu, jonka mukaan tavoitteena on kunnioittaa ja hyväksyä oma ja muiden seksuaalisuus, voidaan ymmärtää kannustuksena hyväksyä esimerkiksi homoseksuaalisuus, joka on täällä rikos. Siksi he eivät halunneet käyttää sanaa seksuaalisuus ollenkaan. Emme päässeet ryhmän sisällä yksimielisyyteen muotoilusta, enkä ollut paikalla kuulemassa kiivasta keskustelua, jonka kyseinen kohta nostatti, koska lähdimme illalla pitämään Woomal-videoprojisointia nuorten leirille La Somoneen. Tästä on luvassa erillinen postaus huomenna. Minulle kerrottiin, etten ollut yksin puolustamassa muotoilun säilyttämistä, mutta suurimman osan mielestä se ei ollut sopiva kyseisessä kontekstissa, joten se korvattiin sanalla persoonallisuus. Onhan se aikalailla sama asia, joten ongelma ratkaistu, hieno homma! Sentään aiheesta keskusteltiin tai jopa väiteltiin, eikä vain muutettu muotoilua kaikessa hiljaisuudessa, kuten osa ryhmästäni toivoi ja puhui itsekin kuiskaten.

Suomen Partiolaisten systeemiin verrattaessa tämä vastannee kasvatustavoitteita. Ikäkaudet eivät mene ihan yksi yhteen, mutta molemmissa maissa seksuaaliskasvatukseen liittyviä tavoitteita on n. 12-vuotiaista alkaen. Seksuualisesta suuntautumisesta ei puhuta suoranaisesti Senegalin Partiolaisten (EEDS) Nuorten ohjelmassa, eikä Suomen Partiolaisten kasvatustavoitteissa. Kuitenkin esimerkiksi Suomen Partiolaisten Yhteiskunnallisen toiminnan linjauksissa todetaan seuraavaa: "Haluamme, että lapset ja nuoret kasvavat yhteiskunnassa, jossa jokaista kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai alkuperästään riippumatta." Myös Partioneuvoston hyväksymällä Monimuotoisuuslinjauksella tavoitellaan monimuotoisuuden ja avoimuuden toteutumista. Se määrittelee monimuotoisuuden sekä toiminnallisena monimuotoisuutena, joka huomioi yksilöiden erilaiset tarpeet, että yksilöllisenä monimuotoisuutena partion jäsenistössä todeten, että "olemme monimuotoisia iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen, mielipiteiden, vammojen, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen ja monien muiden syiden kautta." Senegalin partiolaisilla ei siis ainakaan toistaiseksi ole vastaavia linjauksia, joissa pyrkimys tasa-arvoon tarkoittaa myös seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon tunnustamista ja siihen pyrkimistä niin partiotoiminnassa kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Seminaari saatiin päätökseen sunnuntaina iltapäivällä. Ennen lähtöä osallistujista otettiin yhteiskuva, syötiin hyvin ja laulettiin lähtölaulut. Itse olin hyvillä mielin uusista tuttavuuksista ja käydyistä keskusteluista. Olen itsekin täällä oppimassa sekä omasta että paikallisesta kulttuurista.
Bongaa kuvasta Rufisquen ja Mboron koordinaattorit Sadikh Ndoye ja Mansour Deme, ohjelmavastaava Abdou Toure ja kumppanuusvastaava Mbakhane Diop