Partioleiriperinteitä Senegalissa

Senegalissa on useita eri etnisisä ryhmiä. Eri ryhmät eroavat toisistaan perinteidensä lisäksi myös kielellisesti. Voi siis helposti käydä niin, että kun kaksi senegalilaista kohtaavat, ei kumpikaan heistä käytä äidinkieltään. Yhdessä puhutaan Senegalin lingua francaa, eli wolofia.

Nykyaikana kun ihmiset liikkuvat paikasta toiseen, niin eri etnisten ryhmien perinteet ja tavat -jopa kieli ovat alkaneet unohtua. Saattaa hyvinkin olla, että tietyn etnisen ryhmän edustaja ei enää osaa kansansa kieltä, eikä tunne sen tapoja.

Siksipä partioleireillä halutaankin tutustua jokaisen Senegalin etnisen ryhmän perinteisiin ja tapoihin. Partioleireillä tavallinen ohjelmanumero on karnevaali, jolloin leiriläiset pukeutuvat kansallisasuihin. Musiikki raikaa ja tanssijalka käy vikkelästi.

Yleensä karnevaali jalkaantuu vielä leiripaikkakunnan kaduille, jolloin halutaan näyttää paikallisille päättäjille, mitä mieltä partiolaiset maailmanmenosta ovat. Karnevaali on samanaikaisesti siis riehakas juhlatapahtuma ja mielenosoitus.

Täsä vielä kuvia viime kesän karnevaaleista:

Tyttöjä pukeutuneena pulaarien perinneasuihin

 

Sererityttöjä

 

Hauskaa on myös meikata itsenä vanhukseksi

 

Tämännäköinen kaveri liikuskelee djolien miehisyysriitissä

 

Ja lopuksi vielä pieni mielenosoitus

 

 

 

Madame Maitopussi

Fimelan huoltoasemalla minut tunnetaan Madame Ranina, koska yleensä huoltsikalla ollessani ostan myös Rani-merkkistä mehua. Kotioloissa minua kutsutaan Madame Omletiksi iltapalatottumusteni mukaan. Kohta minua voi kutsua Madame Maitopussiksi, sillä sen verta usein olen vetänyt työpajoja joissa olen opettanut kuinka maitopusseista voi tehdä punomalla kasseja.

Inspiraatio maitopussikassitehtailuun lötyi kun huomasin, että tienpientaareilta lojui paljon materiaalia... joka oli jotenkin tutunoloista. Sitten päässäni napsahti visio suomalaisen kahvipussikassin senegalilaisesta versiosta - maitopussikassista.

Koska ompelukoneita ei ole meillä käytössä on kaikki työ tapahtunut käsipelillä. Ensimmäisiä työpajoja vetäessä olin kauhuissani, että miten teinit jaksavat keskittyä yksitoikkoiseen ompelemiseen. Onneksi pelkoni osoittautui aivan turhaksi. Partiolaiset olivat todella kiinnostuneita töistään ja suurin osa jatkoi ompelutöitä vielä kotonansakin.

Parhaat hetkeni koin Kayarissa leirillä, kun eräs Diofiorissa taitonsa oppinut tuli näyttämään minulle töitään. Hän oli jatkanut maitopussien keräilyä kotona ja nyt hänellä oli kaksi kassia. Lisäksi han oli virittänyt alkuperäistä mallia ja lisännyt laukkuhin vielä vetoketjut. Täytyy sanoa, että Woomal-vapaaehtoinen taisi sillä hetkellä olla vapaaehtoiskautensa huipulla.

Tässä vielä valokuvia maitopussitehtailusta.

Työn touhussa Niakharissa

Valmis kassi Niakharissa